SUKUPOLVIEN KETJU

Tämän sivun teksti on julkaistu myös Suur-Savon Sukututkimusyhdistys ry:n 20-vuotis juhlajulkaisussa. Osittain samoja asioita esiintyy myös Muinolan muilla sivuilla.

Mikkelin Vanhamäessä Muinolan piha-aitan katolla on tuuliviiri, jossa on vuosiluku 1541. Se viestii, että tila on ollut saman suvun hallussa yhtäjaksoisesti siitä asti tähän päivään saakka. Todennäköisesti Muinoset ovat asuttaneet Vanhamäkeä jo sitä aiemmin, koska saman anekin omistajiksi on merkitty v. 1561 Paavali Kauppinen, Lauri Kauppinen, Hannu Pellinen, Lauri Muinonen ja Antti Paavilainen. Nämä erinimiset ovat ilmeisesti olleet läheisiä sukulaisia, vävyjä tai lankoja. Tutkijoiden mukaan tämä kertoo useampia sukupolvia kestäneestä vakituisesta asutuksesta paikkakunnalla.
MMuinolan pihamaalta 30 cm:n syvyydestä on löytynyt liuskerengas ja kivikiekko, jotka ovat nyt kansallismuseon kokoelmissa sekä palanen Äänisen vihreäliusketta, joka oli tuontitavaraa ja jota käytettiin kivikauden työkaluihin. Jo silloin täällä on liikuttu, kenties ollut vakituistakin asutusta.
PProf. Kauko Pirinen on sanonut, että Muinoset ovat Mikkelin seudun alkuperäisväestöä. Hän perusteli väittämäänsä sillä, että v. 1541 Muinosia ei löydy mistään muualta Suomesta - ei Karjalastakaan - vain Mikkelistä. Muinoset ovat olleet kotiseuturakkaita ja pysytelleet sitkeästi Mikkelin tienoilla 1800-luvun loppupuoliskolle saakka. Joitakin harvoja poikkeuksia on: v. 1571 suurta hopeaveroa maksoi Rautalammilla Anders Muinoinen, Kivennavalla on kirjattu v. 1771 Jon Muinonen, Saarijärvellä Påhl Muinonen 1802 ja Ilomantsissa Matts Muinonen 1810.

Vanhimmat kirjalliset tiedot Muinolan Muinosista löytyvät maakirjoista, joissa on ainoastaan isäntien nimet: Paavo Muinonen isäntänä 1541 - 1559, Lauri Paavonpoika Muinonen 1559 - 1600, Paavo Laurinpoika Muinonen 1600 - 1634, Lauri Paavonpoika Muinonen 1634 - 1664, Paavo Laurinpoika Muinonen 1664 - 1699 ( kirkonkirjoissa merkintä: Påhl Muinoin kuollut 23. 2. 1696 63-vuotiaana, joten hän on syntynyt v. 1632 tai 1633 alkuvuodesta - verotustietoihin isännänvaihdos saattoi tulla vuosien viiveellä).
VVanhamäen kylän taloista n:o 10 ja n:o 11 muodostivat jakokunnan. Vuonna 1664 talot sijaitsivat Pellinvehmas-nimisellä maakappaleella ja saivat lisämaata kahdesta Laukkasille kuuluneista, samalla maakappaleella sijanneista autiotaloista.

Seuraavasta isännästä Paavo Paavonpoika Muinosesta 1664 - 23.4.1740 tiedetään enemmän. Varhaisimmassa säilyneessä rippikirjassa 1707 -1711 hänen puolisonaan mainitaan Maria Arpiainen ja aikuiset lapset Mats (puoliso Maria Saickoin) ja Maria. Isonvihan ajalta kirkonkirjat puuttuvat.

Vuoden 1726 rippikirja pyrki olemaan tarkka, siinä oli jokaisen henkilön ikä (joko todellinen tai arvioitu). Paavon vaimoa ei tässä kirjassa enää mainita eikä tytär Mariaa, mutta muita lapsia kylläkin: Esko (Eskell) 31, Martti (Mårthen) 30, Mikko (Michell) 15 ja Paavo (Påhl) 12. Esko oli naimisissa Reetta Reinikaisen (Margaretha Reinikain) kanssa ja heillä oli tytär Magdalena 4. Myös vanhimman pojan Matin (Mats) 40 lapset on lueteltu: Påhl 12, Helga 10, Maria 8 ja Carin 4. Ei vaimoa - Matti oli silloin leskimies.
KKastettujen kirjasta v:lta 1728 löytyy mielenkiintoinen tieto: tammikuun 27. päivänä on kastettu sekä Eskon ja Reetan poika Påhl että Matin ja Magdalena Honkasen poika Zacharias.

Matti Paavonpoika Muinonen (1686 - 1738) perheineen muutti lampuodiksi Mikkelin Olkkolaan. Olkkolan omistivat siihen aikaaan Krieg Commissarien Hans Hindrich Soldan ja fru Elsa Marg. Tawastkierna. Muutaman vuoden kuluttua Matin vanhin poika Påhl jäi sinne lampuodiksi, kun Matti muun perheen kanssa tuli takaisin isänsä ja veljensä Eskon taloon. Hänet merkittiin loiseksi (husman Vanhamäki 11). Matti kuoli 15.6.1738 ja haudattiin 18.6. under kyrkan eli nykyisen Kivisakastin yhteydessä olleen puukirkon alle.
MMatin poika Sakari (Zacharias) oli sotilaana Savon Jalkaväkirykmentin majurin komppaniassa n:ro 39 noin vuodesta 1749, sotilasnimenä Hurtig. Hän asui Ihastjärven kylässä, ruotutalo Harjumaan kylässä. Hän oli naimisissa Magdalena Färnbergin kanssa ja heillä oli neljä lasta: Matti, Anna Maria, Eeva ja Helena. Hän kuoli 18.5.1768 pistokseen.
TTähän sukuhaaraan kuului m.m. Jaakob Muinonen (käytti nimeä Molin) s.1814 Mikkelisssä. Hänet vihittiin papiksi 1845 ja hän toimi pappina Ristiinassa, Juvalla, Heinävedellä, Jaakkimassa sekä kappalaisena Valkjärvellä, missä hän kuoli v. 1868. Hänen sisarensa Katharina oli naimisissa liivinmaalaisen urkujenrakentaja Frans Teodor Buchertin kanssa ja heidän tyttärensä Amalia Maria Fredrika (Maalin) s. 2.8.1890 Kirvussa (avionimi Bergström) oli Kirvun luontaisparantolan alullepanija ja johtaja. Maalin uskoi lujasti vesihoitoon, vesihöyryyn ja kuhnekylpyihin. Vesi oli lääke, johon köyhilläkin oli varaa. Kirvun parantola tunnettiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ympäri Suomen ja Maalin Bergström oli kuuluisa parantaja, jonka apuun turvauduttiin silloinkin, kun lääkärit pitivät tapausta toivottomana. Ihmeellisiä parantumisia tapahtui, tieto niistä levisi suusta suuhun ja potilaita riitti.
SSamaa sukuhaaraa oli Martti Ferdinand Muinonen (s. 1.3.1905 Haminassa). Hän osti konkurssikypsän Tapetti Väri ja Matto Oy:n Kotkassa v.1939 ja siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt ansiokas ura kauppiaana ja yrittäjänä. Firman nimi muuttui Muinonen Oy:ksi 1960, jolloin tapettien, värien ja mattojen rinnalle tuli rautaosasto ja talous- ja lahjatavaraosasto. Erkki-veli tuli mukaan yritykseen, Martin vaimo Alli ja sisar Maija olivat olleet alusta lähtien mukana. Martti jätti värikaupan 1.1.1969 jatkaakseen lelukauppiaana Martinex Oy:ssä. Hän teki leluhistoriaa tuomalla Barbie-nuken Suomeen.
MMartilla oli seitsemän sisarusta. Aaro Matias s.22.3.1901 kaatui vapaussodassa Mouhulla Kinnin kylässä 6.4.1918. Saara Vilhelmiina (s.3.3.1898 Haminassa) avioitui Helge Raninin kanssa ja oli siis Raninien näyttelijäsuvun kantaäiti. Martta Elisabeth s.6.3.1907 muutti Kanadaan, puoliso Carl Schmid, hänen jälkeläisensä asuvat Kanadassa. Paavo Sakari s.5.1.1909 toimi pitkään Orimattilan kirkkoherrana.

Esko Paavonpoika Muinonen (1690 - 1744) tuli isännäksi isänsä Paavon kuoltua 1740. Hänellä oli Reetta Reinikaisen (Margaretha Reinikain) kanssa viisi lasta: Magdalena 1725, Påhl 1728, Mårthen 1732, Helga 1734 ja Margareta 1737. Kun Esko kuoli jo 1744, isännyys jäi leskiemännälle 1744 -1755 väliseksi ajaksi.

Eskon veli Martti Paavonpoika Muinonen (s.1696 Mikkelin Vanhamäessä) vihittiin 11.12.1726 Kangasniemellä Christina Hansintytär Hokkasen kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, Maria 1728 ja Hans 1732. Christina kuoli maaliskuussa 1733. Martti vihittiin 29.9.1733 toiseen avioliittoon Margeta Hokkasen (1707 - 1766) kanssa, lapsia: Anna 1736, Påhl 1739, Carin 1737, Helga 1743, Mårten 1744, Margeta 1747.

Tästä Martista (Mårten) alkanut sukuhaara oli väkirikas. Niinpä samalle peltoaukealle rakennettiin uusi talo, jota kutsuttiin Hannolaksi. Poika Hansilla (1732 - 1790) oli Marget Paalasen (1732 - 1768) kanssa kuusi lasta: Anna 1755, Maria 1757, Hans 1759, Carin 1762, Margaretha 1764 ja Michel 1767 ja toisen vaimon Elin Kekkosen (1743 - 1809) kanssa viisi lasta: Helena 1771, Anders 1773, Sigfrid 1775, Eric 1778 ja Paul 1782.
TTästä perheestä levisi Muinosia sekä Vanhamäkeen että lähikyliin ja kauemmaksikin. Nuorin poika Paul (1782 - 1834) meni kotivävyksi Vanhalaan, vihittiin Maria Vanhasen kanssa 10.11.1805. Paulin ja Marian vanhimman pojan Johan Henrikin (1806 - 1876) ja Hedda Lisa Pöyryn pojanpoika oli mikkeliläinen kauppias Esaias Muinonen s. 1869.
EEsaiaksen veljenpoika Reino Muinonen (1910 - 2003) ehti pitkän työuransa aikana tulla tutuksi monille mikkeliläisille. Hän meni 1926 Mikkelin Sähkö Oy:n palvelukseen ja toimi myöhemmin v.1933 perustetun Kone-Sähkö liikkeen korjaamopuolen työnjohtajana eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1977 saakka. Sota-aikana hän hoiti Sortavalassa Autovarikko 3:n sähkökorjaamoa. Sähköalan taitajana hän koulutti useita kymmeniä alalle lähteneitä nuoria.
PPaulin ja Maria Vanhasen lapsista keskimmäinen poika Paul/Paavo (1812 - 1884) meni Ripattien vävyksi Kolo nimiseen taloon, Rantakylä 7, puoliso Anna Sofia Ripatti (1824 - 1891).
Anders Hansinpojan s. 1773 ja Margaretha Hindikaisen poika Påhl s. 27.11.1815 vihittiin 14.12.1845 Maja Lena Siitarin kanssa, joka oli Pajulasta, ja toinen poika Anders s. 3.12.1818 avioitui Maja Lena Halisen kanssa Harjumaan kylästä.
SSiegfrid Hansinpojan s. 1775 ja Caisa Värtiläisen poika Daniel s. 1828 meni naimisiin Serafia Hämäläisen kanssa (Vanhamäki n:o 8). Vuoden 1906 äänestysluettelon mukaan perhe asui Sorkan talossa. Danielin veljet Anders s. 1812 ja Johan s. 1819 muuttivat perheineen Vanhamäen keskikylälle (Vanhamäki n:o 8).

Eskon veli Mikko (Michell) Paavonpoika Muinonen (s. 1711) vihittiin 15.12.1745 Kangasniemen Hokanniemessä Anna Eliaksentytär Halttusen kanssa. Heille syntyi Påhl 25.2.1747, joka kuoli 4.8.1747. Isä Mikko oli kuollut jo ennen lapsen syntymää 1.9.1746.

Eskon veli Paavo (Påhl) Paavonpoika Muinonen (s.1714) muutti naapurikylään Korpijärvelle 1735 rengiksi. Hänet vihittiin Anna Nikkasen kanssa 1.2.1740. Heille syntyi kolme tytärtä, Maria 1742, Eva 1744 ja Helga 1748. He asuivat Närvälän kylässä.

Seuraavan sukupolven isäntä Muinolan talossa oli Martti Eskonpoika Muinonen (1732 - 19.5.1808). Hän oli 12-vuotias isänsä kuollessa ja hänen äitinsä toimi perheenpäänä ja vastasi isännyydestä runsaat kymmenen vuotta. Martti vihittiin 21.12.1755 Reetta Hansintytär Viljakaisen (s. 1738) kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä, Helga 20.2.1757 ja Anna 14.2.1759. Reetta kuoli 1761. Toisen avioliittonsa Martti solmi Liisa Liukkosen (1742 - 13.5.1808) kanssa. Heillä oli kuusi lasta: Påhl 27.12.1763, Walborg 7.1.1767, Matts 26.3.1769, Ewa 21.1.1773,Thomas 8.7.1776 ja Jacob 15.7.1785.

Vanhin poika Paavo Martinpoika Muinonen (1763 -1828) avioitui Helena Mannisen (1770 - 1841) kanssa. Heillä oli seitsemän lasta: Elisabeth 1791, Matti 1794, Eva 1797, Paul 1801, Helena 1804, Maria 1811 ja Daniel 1816.

Nuorin poika Jaakko Martinpoika Muinonen (1785 - 15.7.1858) avioitui Maria Mannisen (26.10.1787 - 8.4.1852) kanssa. Heillä oli yksi poika, Martti s.1806.
JJaakosta tuli seuraava lenkki isäntien ketjuun. Hänet mainitaan seksmannina eli kuudennusmiehenä 1800-luvun alkupuolella. Kirkossa käytiin säännöllisesti ja usein kahdella hevosella. Kerran talvella oli tallin ovi jäänyt vahingossa panematta hakaan ja sälkö lähtenyt kirkkohevosten perään. Kirkosta tulijat tapasivat Ylänteenjärven jäällä hevosen jäänteet. Jaakko tunnisti niistä hevosensa, jonka sudet olivat tappaneet ja syöneet.

Sukulaisten yhteiselo lienee ollut sopuisaa, koska serkukset Matti Paavonpoika ja Martti Jaakonpoika menivät naimisiin sisarusten kanssa. Matti vihittiin v.1820 Maria Hämäläisen (1802 - 1874) kanssa ja Martti v.1830 Eeva Hämäläisen (28.11.1804 - 27.12.1864) kanssa. Maria ja Eeva olivat Johan Hämäläisen ja Regina Lukkarisen tyttäriä Murtosen talosta, joka v. 1820 oli Karstula n:ro 3, v. 1830 Vanhamäki n:ro 4 ja vuodesta 1840 alkaen Vanhamäki n:ro 5.

Samat serkukset myös ostivat puolet Tonnin kruununtilasta (Vanhamäki n:o 12) 1838 ja lunastivat sen itsenäiseksi 1852. Tämän tilan ostoon lienee houkutellut kalastusmahdollisuus Puulavedellä. Siihen aikaan nuotanveto oli tärkeä kalastusmuoto ja Muinolan ja Pohjoiskankaan kalavesiin kuului vain pienempiä järviä ja lampia.
SSamana vuonna he lunastivat puolet Pohjoiskankaasta (Vanhamäki n:o 11) perintötilaksi. Pohjoiskangas oli nimittäin muuttunut kruununtilaksi isonvihan jälkeen, kun se ei kyennyt selviytymään kohtuuttomista veroistaan. Kolmen vuoden verorästien vuoksi tila muuttui kruununtilaluonteiseksi, vaikka käytännössä mikään ei muuttunut, ihmiset asuivat edelleen tilalla ja maksoivat edelleen samansuuruista veroa kuin perintötilallisetkin. Kun isojako saatiin pidettyä ja kukin tiesi, mitä alueita mihinkin tilaan tuli kuulumaan, alettiin tiloja lunastaa takaisin perintötiloiksi.

Martti Jaakonpoika Muinosella (24.1.1806 - 19.5.1874) ja Eeva Hämäläisellä oli kolme lasta: Matti s. 19.9.1832, Jaakko s. 20.5.1839 ja Maria (1842 - 1848). Martin kerrotaan olleen voimamies. Kerrankin - kun rengit eivät kovalla pakkasella halunneet valjastaa hevosta - hän oli kantanut rukiita riihestä aittaan 3,5 tynnöriä yhdellä kertaa. Hän latoi säkit pieneen rekeen, nosti jalaksista reen harteilleen ja käveli ylämäkeen yli 100 metriä. Hänen kerrotaan kantaneen kerralla seitsemät vitsaksilla yhteensidotut sahrapuut metsätyömaalta kotiin parin kilometrin matkan. Hänellä kerrotaan olleen yliluonnollisia voimia hallussaan, esim. varkaat eivät voineet hänen tavaroitaan viedä, vaan takertuivat niihin kiinni, kunnes hän itse tuli paikalle ja laukaisi taian.

1867 tapahtui tilusten vaihto = Paavo Matinpoika Muinonen luovutti osuutensa Pohjoiskankaan tilasta (Vanhamäki n:o 11) ja muutti perheineen Tonniin asumaan, kun taas veljekset Matti ja Jaakko Martinpojat luopuivat osuudestaan Tonnin tilaan sekä maksoivat Paavolle välirahaa 936 mk saaden itselleen Paavon osuuden (yksi neljäsosa) Pohjoiskankaasta ja tulivat siten omistamaan puolet tilasta.

Jaakko Martinpoika Muinonen .5.1839 - 30.4.1874, naimaton.
VVanhin Muinolassa säilynyt kirje on Jaakon kotiväelleen kirjoittama heinäkuussa 1869. Se on kirjoitettu kauppakirjan tyhjälle takapuolelle. Kauppakirja kuuluu näin: Talonmiehellen Jaakko Muinoselle olen minä allamainittu myönyt yhten punasen ja nimeltä Punikki lehmän sovitusta kauppasummasta kolme kymmentä ja kaksi (32.) markkaa joka on täytellisesti maksettu, paits sillä välipuheella että minä saan pitää etespäin ruokolla ja maksan joka vuoten etestä kuusi (6.) naulaa voita, joka tämän kautta vakuutetaan. Mikkelissä se 23.päivä Huhtikuuta 1866. Anna Stiina Marttinen torpparin vaimo Vanhamäestä (puumerkki) Että minä olen antanut ruokolle sen yllä mainitun minulta ostetun lehmän. Aika ja päivä kuin ylhäällä. Jaakko Muinonen (puumerkki) Totistaa: Daniel Muinonen (kirjoitti) Topias Manninen (puumerkki)
JJaakon säilyneiden kirjeiden mukaan hänelle oli määrätty lasten opetustoimi useampi vuosi aiemmin, mutta hän oli sairaalloinen eikä liene kyennyt ainakaan kaikin ajoin tehtäväänsä hoitamaan, vaikka hän muutti sitä varten Mikkeliin.
SSalomon Mannisen kirje 2.5.1874 Matti Muinoselle: Kunniallinen Herrastuomari! Kun minulla on ollut onni tulla Teidän veljenne kanssa tutuksi jo kotona Hirvensalmen Apajalahdella ja isäni toi hänen tänne Helsinkiin viime syksynä, niin katsoin velvollisuudekseni käydä häntä tervehtimässä, kun oli aikaa. Silloin koetin toimittaa, mitä hän käski. Niinpä 4 p. Huhtikuuta hän pyysi minua tätä testamentia tekemään, joka seuraa, ja pyysi sitä, hänen kuoltuan, lähettämään Teille. Nyt on Luoja viisaudessaan tahtonut pois kutsua hänen. Hän rauhallisesti nukkui kuolon uneen Huhtikuun 30 p. kello ½ 11 illalla ja haudataan huomenna eli Sunnuntaina Toukokuun 3 p. Hautajaisia ei hänelle pidetä eikä vainaja sanonut välittävänsä kirstunkaan komeudesta. Sentähden onkin se semmoinen yksinkertainen, kuin tavallisesti linikassa kuolleille tehdään, jollei itse tahdo teettää komeampaa. Täyttääkseni nyt tätä hänen yllämainittua pyyntöänsä, lähetän tässä testamentin Herrastuomarille, ja kun vainajalta jäi vaatteita ja rahaakin, vaan en tiedä, kuinka paljon, niin tahtoisin saada tietää, mitä vaatteille tehdään, mihin on adressi pantava, kun lähetän rahakirjeen. Näihin toivon mitä pikemmin vastausta. Nyt täytyy tämä kirje lähettää kodin kautta. Hyvästi tällä kertaa! Kun kirjoitatte minulle, niin pankaa päällekirjoitus seuraavalla tavalla: Normalilyceisti Salomon Manninen Helsinki Lappvikinkatu N:o 25.
H(Hirvensalmella Apajalahden kansakoulu aloitti toimintansa 28.3.1863 ensimmäisenä Mikkelin läänissä ja kahdeksantena koko maassa. Apajalahden talon isäntänä oli silloin Antti Manninen. Salomon Manninen s. 1855 vihittiin papiksi 8.1.1887.)

Matti Martinpoika Muinonen (19.9.1832 - 18.4.1897) avioitui Matti Tuhkalaisen ja Anna Leena Kurvisen tyttären Loviisa Tuhkalaisen (11.6.1834 -13.7.1907) kanssa. Heillä oli neljä lasta: Malviina, Amanda, Maria Lovisa ja Johan Viktor (Juho Vihtori).
MMalviina (1858 - 1932) meni naimisiin David Tarssasen kanssa Harjumaan Lansariin, Amanda (1860 - 1938) Topias Siitarin kanssa Vanhalan Huotariin ja Maria Lovisa (1861 - 1942) Petter Juho Paalasen kanssa Riittilään.
MMatti piti pyhäkoulua Vanhamäessä. Hän toimi pitkään lautamiehenä ja sai herastuomarin arvon.
MMatti osti yhden neljäsosan perintötalosta Vanhamäki n:o 10 Johan Johaninpoika Muinoselta 1871 ja samasta talosta yhden neljäsosan Antti Muinoselta ja hänen vaimoltaan Walpuri Närväseltä 1872. Vuonna 1887 hän osti Pekka, Paavo, Juhana ja Taneli Wahvaselältä toisen puolen Pohjoiskankaasta. Eräs verokuitti v:lta 1889 kertoi herastuomari Matti Muinosen tilan puolesta maksetun kihlakunnan postin kuljettamisesta 10 mk ja Jyrängön sillan korjuusta 45 mk. Tämän suorituksen maksamiseksi Muinonen oli tuonut makasiiniin otria, kauroja ja rukiita 10 mk 45p arvosta ja maksanut rahassa 19 mk 45 p. Vielä 1900-luvun alussakin veroja maksettiin luontaistuotteilla.

Mikkeli-Kangasniemi maantien valmistuttua 1700-luvun lopulla kesäisin kestikievarit olivat Vanhalan ja Harjumaan kylissä. Talvella suorempi reitti kulki Vanhamäen kautta ja matkustavaisten kuljetusvelvollisuus siirtyi Muinolalle. Muinolassa oli erityinen hollitupa, jossa kulkijat saattoivat yöpyäkin. Perimätiedon mukaan se oli talossa ensimmäinen rakennus, jossa oli lasi-ikkuna, ikkunasta jouduttiin maksamaan "ylellisyysveroa", verokuitissa nimikkeellä fönsterluft. Kievaritoiminta jatkui 1800-luvun lopulle. Muistona siltä ajalta on säilynyt viiden kopeekan kuparirahoja, jotka on lyöty Jekaterinburgin rahapajassa (E M = Ekaterinburg Mint).

Juho Vihtori Matinpoika Muinonen (20.5.1869 - 28.2.1932) meni naimisiin Tuomas Kirjalaisen ja Magdaleena Tuovisen tyttären Maria Elisabetin (1.2.1864 - 22.9.1935) kanssa, joka käytti nimeä Betty. Vihtori oli käynyt kansakoulun Vanhamäen naapurikylässä Harjumaassa. Betty oli käynyt ruotsalaista tyttökoulua Mikkelissä, mutta joutui jättämään koulun kesken hankalien kulkuyhteyksien vuoksi, kun perhe osti Paasolan talon Norolasta ja muutti sinne asumaan. Betty toimi kiertokoulun opettajana ja lienee siinä yhteydessä tutustunut Vihtoriin.
HHeille syntyi viisi lasta: Kalle Vihtori (23.5.1897 - 16.9.1968), Vilho (15.5.1897 - 1.4.1899), Lyyli Elisabet (13.5.1899 - 9.9.1954), Martti Johannes (25.5.1901 - 3.2.1982) ja Erkki (12.3.1905 - 8.3.1995).
VVihtori oli isänsä jälkeen toistakymmentä vuotta lautamiehenä. Hänen aikanaan v.1897 perustettiin Vanhamäen kansakoulu, jonka johtokuntaan hän vaimonsa kanssa kuului. Hän oli edistyksellinen ja aikaansa seuraava isäntä. Taitaa Muinolan isäntä lähteä talostaan, arvelivat ohikulkijat, kun Vihtori kylvi heinänsiementä peltoonsa 1900-luvun alussa ensimmäisenä kylällä. Hän hankki separaattorin ja kermaa lähetettiin laivalla Otavaan ja sieltä edelleen Hankoniemen meijeriin, joka valmisti voita ulkomaille vietäväksi. V. 1922 hän osti höyrykoneen sähkövalon saamiseksi taloon. Sähkölinja vedettiin myös riihelle, jossa sitten puitiin varstalla kirkkaassa valossa. V. 1928 höyrykone vaihdettiin tehokkaampaan, jolla pystyi pyörittämään raamisahaa, puimakonetta ja myllyä. Myllyllä jauhatettiin vieraillekin, kunnes se kansanhuollon toimesta sodan aikana sinetöitiin pois käytöstä.
VVihtorilla oli verenseisauttamiskyky. Hän itse sanoi, ettei siinä mitään taikuutta ole, vaan Luoja on antanut ihmiselle valtaa uskon kautta hallita sellaisia voimia hyvässä lähimmäisensä auttamiseksi. Hän oli perinyt vanhemmiltaan taidon valmistaa käärmeenpuremiin lääkettä ja sitä tultiin tarvittaessa hakemaan kauempaakin.
VV. 1921 Muinolan maista itsenäistyivät Kortelamminmäki- ja Korventaus- nimiset torpat. Mäkitupalainen Topia Manninen luopui oikeudestaan rahakorvausta vastaan.
LLyyli avioitui Kalle Riepposen kanssa 1923 ja muutti Parikkalan talon emännäksi. Heille syntyi kaksi lasta, Päivikki ja Olavi. Kun Vihtori ja Betty kuolivat, Muinolan talo jäi kolmen poikamiehen hallintaan.

Kalle Vihtori Vihtorinpoika Muinonen (23.5.1897 - 16.9.1968) meni naimisiin v. 1938 alakansakoulunopettaja Sylvi Ester Ylösen (15.9.1905 - 24.2.1978) kanssa, joka oli Topias Ylösen ja Arma Kompan tytär Kangasniemen Unnukkalan kylästä. Sylvi oli saanut opettajakoulutuksensa Hämeenlinnassa ja ehtinyt toimia opettajana 10 vuotta, Vanajan koulussa lähellä Hämeenlinnaa, Mikkelin maalaiskunnassa Olkkolassa ja Porrassalmella. Heidän ainoa lapsensa Matti syntyi 1939 ja on nyt neljästoista lenkki Muinolan isäntien sukupolvien ketjussa.
KKalle hoiti monia seurakunnan luottamustehtäviä, oli kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvostossa monia vuosikymmeniä aina kuolemaansa asti. Hän oli suorittanut saarnalupakirjankin. Pyhäkoulutyö oli hänen sydäntään lähellä, hän piti Vanhamäen kylällä pyhäkoulua yli 40 vuotta. Hän oli Vanhamäen kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana kolmekymmentä vuotta. Hän kuului myös Mikkelin maalaiskunnan sosiaalilautakuntaan vuosikymmeniä.

Martti Johannes Vihtorinpoika Muinonen (25.5.1901 - 3.2.1982) oli naimaton ja asui kotitilallaan kuolemaansa asti.
KKun Martti oli vielä poikanen, joutui hän eräänä keväänä korjaamaan Mikkeli - Helsinki maantietä Otavaan runsaan kahdenkymmenen kilometrin päähän kotoaan. Kullekin manttaalitalolle oli näet annettu tehtäväksi pitää kunnossa tietty maantiepätkä. Hakatessaan routaista hiekkakuoppaa rakot kämmenissään hän mietiskeli, että tällaiset työt kuuluisivat yhteiskunnan hoitoon.
MMartti kertoi: "Kun 1930-luvun alussa tulin mukaan luottamustehtäviin, elettiin vielä kauramoottorin valtakautta. Kaupunkimatkalle oli varattava aikaa kahdesta kolmeen tuntiin. Hevosta ei voinut ajaa varsinkaan talvella hikeen saakka, kun se joutui tuntikausia seisomaan puomissa isäntäänsä odottelemassa." Kunnantalolle kertyi matkaa 25 kilometriä eikä sivuteitä silloin vielä aurattu, joten aikaavievää yhteisten asioiden hoito oli.
MMerkittävin oli hänen työnsä Mikkelin maalaiskunnan kunnanvaltuuston jäsenenä, peräti 42 vuotta. Suuren osan tästä ajasta hän oli kunnanhallituksen jäsenenä ja sen varapuheenjohtajana toistakymmentä vuotta. Tieasiat olivat hänelle tärkeitä; niitä koski hänen ensimmänen valtuustoaloitteensakin. Hän toimi lukuisissa kunnallisissa lauta- ja johtokunnissa. Hän oli esim. verolautakunnassa 20 vuoden ajan ja holhouslautakunnan puheenjohtajana 9 vuotta. Hän kuului aikanaan Osuuskauppa Suur-Savon hallintoneuvostoon ja oli mukana jo sitä ennen Suur-Savoon sulautuneen Etelä-Savon Osuuskaupan hallituksessa. Etelä-Savon Osuuspankin johtokuntaan hän kuului useita vuosia ja oli Mikkelin Seudun Palovakuutusyhdistyksen hallituksen jäsen. Niinikään hän kuului Metsäliiton edustajistoon 1951 -1960 ja Mikkelin Seudun Metsänhoitoyhdistyksen hallitukseen.
TTasavallan presidentti myönsi hänelle 12.11.1971 pitäjänneuvoksen nimen ja arvon.
MMartin harrastuksiin kuuluivat metsästys ja kalastus. Hän oli kotiseuturakas ja kiinnostunut historiasta. Mikkelin pitäjän historia-kirja syntyi hänen valtuustoaloitteestaan. Hän ei enää lähtenyt vuoden 1972 kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi ja jätti muutkin luottamustoimet, mutta historiatoimikunnassa hän oli kuolemaansa saakka. Hän luki käsikirjoitukset sitä mukaa kun niitä valmistui. Valmiina hän ei teosta ehtinyt nähdä.

Erkki Vihtorinpoika Muinonen (12.3.1905 - 8.3.1995) avioitui Vuokko Tellervo Riepposen (2.2.1919 - 15.5.1955) kanssa. He ostivat oman tilan Vuolingolta 1940-luvulla ja muuttivat sinne asumaan. Heille syntyi neljä lasta: Eero, Helena, Kirsti ja Mirja. Erkki toimi sotien jälkeen asutuslautakunnassa.

Kun isojakoa Vanhamäessä suoritettiin 1800-luvun alkupuoliskolla, samalla peltoaukealla, samalla mäenharjanteella puolen kilometrin sisällä oli viisi eri taloa, joissa kaikissa asui Muinosia: Anttila, Pekkala, Muinola, Hannola ja Pohjoiskangas. Anttila ja Pekkala olivat isojaossa numero kymmentä, Muinola, Hannola ja Pohjoiskangas numero yhtätoista.
NNumero kymmeneltä on löytynyt kaksikin sukuhaaraa Muinosia, joiden esi-isät ulottuvat 1600-luvulle ja jäävät niinollen kirkonkirjatietojen ulottumattomiin. Yhteys numero yhdentoista Muinosiin on edelleen löytämättä. Sukujen välisiä avioliittoja on muutama, esim. Hans Muinosen tytär Helena s. 1771 (n:ro 11:ltä) meni naimisiin Matts Andersinpoika Muinosen s. 1772 kanssa, joka oli n:ro 10:ltä.
PPohjoiskankaan talo hävisi maisemasta ensimmäisenä - varmaan jo 1800-luvun puolessavälissä. Pekkala autioitui ja purettiin sen jälkeen, kun viimeinen asukas "Pekkalan vanhapiika" kuoli - talo maineen oli myyty herastuomari Matti Muinoselle jo aiemmin. Hannolassa oli Juhana Vahvaselkä lampuotina 1800-luvun lopulla. Anttilassa asuttiin vielä 1960-luvulla. Nyt jäljellä on vain Muinolan talon rakennukset.

Tämä oli kertomus Muinolan Muinosten sukupolvien ketjusta vuodesta 1541 nykyaikaan. Muinolan Muinosina tämä sukuhaara tunnetaan, vaikka tilan virallisena nimenä oli Pohjoiskangas 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussakin

ALKUSIVULLE | ASIAKIRJAT